Tunne rintasi – tiedosta naiseutesi

Mitä on naiseus?

Naiseutta ei ehkä pysähdy miettimään sen tarkemmin, vaan ajatuksen ohittaa itsestään selvyytenä: olen tytöksi syntynyt, naisen henkilötunnuksen saanut ja naiseksi kasvatettu. Onko naisena oleminen kuitenkaan itsestäänselvyys? Millainen on minun ainutlaatuinen naiseuteni? Millä lailla naiseuteni eroaa muiden naiseudesta ulkoisesti, kokemuksellisesti, toiminnassa? Naiseutta voi katsella ja pohdiskella monelta suunnalta.

Kuka minä olen?

Naiseus voi näkyä ulospäin. Siihen liitetäänkin usein ensimmäiseksi vartalon rakenne ja muoto: rinnat, naisen sukupuolielimet, vatsa, pakarat, sääret ja reidet. Tietynlaisen kehon ajatellaan kertovan naisen sukupuolesta. Naiseus voi tarkoittaa mahdollisuutta tulla raskaaksi ja siksi rinnat, kohtu, munasarjat ja kuukautiset ovat monelle naiseuden merkkejä. Naiseus voi myös tuntua kehon reaktioissa ja tuntemuksissa jos keho muistuttaa naiseudestaan kuukautiskivuilla, hormonimyrskyillä tai maidon herumisella.

Moninainen naiseus

Naiseus on paljon enemmän kuin naisellisuuteen perinteisesti liitetyt asiat. Naiseus on sisäinen ja hyvin yksilöllinen kokemus itsestä ja naisena elämisestä. Naiseus on ennen kaikkea käsitys siitä, kuka ja millainen olen ihmisenä ja miten elän elämääni. Naiseudessa on mukana koko minuuteni: erilaisia persoonallisuuden piirteitä, fyysisiä ominaisuuksia ja tapoja reagoida ja toimia. Kannan mukanani mennyttä, suvultani saatuja geenejä ja käyttäytymismalleja. Elämänhistoria on erilainen kuin kenenkään muun. Siksi jokainen kokee naiseuden omalla tavallaan ja vähän eri tavoin kuin joku toinen. Naiseutta voi kuvata olotilana. Naiseus ja sen kokemus muuttuu ajan ja elämän kriisien ja tilanteiden mukaan. Omaa naiseuttaan voi pohtia esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla: Kuka minä olen? Mitä tarvitsen? Mitä toivon ja mistä unelmoin? Miten toimin ja toteutan itseäni?

Naiseutta määritellään ulkoapäin

Perhe ja suku, kumppani, uskonto, traditiot tai yhteiskunta voivat asettaa odotuksia ja vaatimuksia naisena olemiselle ja toimimiselle. Markkinavoimat haastavat suorittamaan täydellistä naiseutta. Uskomukset, tabut, säännöt ja opitut roolit asettavat rajoituksia naisena elämiselle ja naiseuden kokemiselle. On hyvä pysähtyä miettimään, millaisten normien ja odotusten mukaan toimii. Kenellä on lupa minun naiseuteni määrittämiseen? Historian ja ulkopuolisen paineen merkitys on hyvä ymmärtää, jotta ne voi jättää omaan arvoonsa. Naiseuttaan on tärkeä pohtia, mihin minä naisena suostun. Annanko ulkopuolisten sanella, miten tulen kohdelluksi? Kuka voi määrätä, mitä minun pitää jaksaa ja sietää?

Missä menee koskemattomuuteni rajat?

Itse asetetut rajat suojaavat ihmistä sekä henkisesti että fyysisesti. Omien rajojen asettaminen tarkoittaa sitä, että ilmaisee omat tarpeensa, toiveensa, mielipiteensä ja käsityksensä asioista. Jokaisella on oikeus rajata, missä on mukana ja mihin suostuu ihmissuhteissaan ja kanssakäymisessä toisten ihmisten kanssa. On tärkeä asettaa rajat sille, millaiseen muottiin suostuu.

Rajat suojaavat sisimpää: sitä kuka olen, mitä tarvitsen ja miten haluan elämääni elää. Liiallinen joustavuus ja sopeutuminen voivat johtaa epätasa-arvoisiin ihmissuhteisiin ja hyväksikäyttöön. Jokaisella onkin oikeus päättää, miten antaa koskettaa, millaisen katseen ja puheen hyväksyy, mihin suostuu parisuhteessa ja seksissä.

Joskus omien henkisten ja fyysisten rajojen asettaminen on vaikeaa. Niiden tunnistaminenkin voi olla vaikeaa, varsinkin jos on tottunut tekemään asioita muiden odotusten mukaan. Oma hyvä sekoittuu muiden hyvään. Kun tottuu toimimaan toisten puolesta, suostumaan, helpottamaan toisten oloa jopa oman jaksamisen tai hyvinvoinnin kustannuksella, rikkoo helposti omia rajojaan. Voi olla riippuvainen siitä, miten toiset reagoivat omiin ratkaisuihin, hyväksyvät tekemiset ja tekemättä jättämiset, oman kehon ja seksuaalisuuden. Toisaalta itsensä unohtaminen ja uhrautuminen voi tuoda tyydytystä ja olla ylpeyden aihe. Silloin on hyvä tunnistaa asiat, jotka vaikuttavat tällaisen toiminnan taustalla. Mihin tarpeisiini uhrautuminen vastaa? Miten tietoisesti elän muiden kautta? Olenko tyytyväinen omaan elämääni?

Kun ympäristö on tottunut siihen, että joustaa ja uhrautuu, käytöksen muuttaminen järkyttää tasapainoa. Omien tarpeiden esiin nostaminen voi aiheuttaa muissa vastustusta ja ärtymystä. Varsinkaan naisten ei usein oleteta tai hyväksytä ilmaisevan selkeästi omia tarpeitaan ja toiveitaan. Oman hyvinvoinnin kannalta on kuitenkin tärkeää kuunnella omia itseään, unelmiaan ja mielipiteitään. Omien rajojen asettaminen vapauttaa elämään omanlaista elämää.

Minä naisena

Naisellisuutta pidetään helposti naiseuden mittana. Naisellisuuteen liitetään naiselliset ominaisuudet, naisellinen olemus ja naiselliset tavat. Stereotypisia naisellisia ominaisuuksia, kuten tunteellisuutta, hoivaamistarvetta, passiivisuutta, alistuvuutta tai riippuvaisuutta pidetään vastakohtana miehisille ominaisuuksille. Sekä miehillä että naisilla on vaihtelevasti naisellisia ja miehisiä ominaisuuksia. Jokainen ihminen on yksilöllinen, eikä naiseus tai miehisyys määrity yksittäisillä piirteillä. Jokainen on omanlaisensa kokonaisuus. Naisellisuus ja kaunistautuminen ovat mahdollisuuksia, eivät velvollisuuksia naiseuden toteuttamiseksi. Omaa naiseuttaan ei välttämättä aina haluakaan korostaa tai tuoda esille.

Naiseksi kasvaminen

Pieni lapsi huomaa jo hyvin varhain itsessään ja vanhemmissaan fyysistä samankaltaisuutta ja eroavuutta. Vanhemmat ja hoitajat välittävät lapselle mallia naiseudesta ja miehuudesta. Heidän omat asenteensa vaikuttavat lapsen minäkuvaan, itsetuntoon, kehon arvostamiseen ja naiseuteen. Suhtautuminen erilaisuuteen, omaan kehoon, nautintoon ja keskeneräisyyteen välittyvät lapselle.

Muiden arjessa mukana olevien naisten kuten mummien, kummien, naapureiden, opettajien ja muiden tuttujen ja myöhemmin esimerkiksi idolien naiseus antaa suuntaa kehitykselle. Varhaislapsuudessa naiseuden kehittyminen liittyy kysymyksiin: samaistunko äitiin, löydänkö itselleni tytön mallin vai samaistunko johonkin toiseen? Onko minusta mukavaa ja hyvä olla tyttö?

Läsnä olevat aikuiset siirtävät seuraavalle sukupolvelle, usein tiedostamattaan, yhteiskunnassa vallitsevaa käsitystä naiseudesta. Tabut, uskomukset ja roolit – prinsessa vai poikatyttö – siirtyvät huomaamatta. Lapsena kuullut kommentit itsestä painuvat syvälle mieleen. Ne muuntuvat pahimmillaan negatiiviseksi puheeksi, jolla arvostelee omaa naiseuttaan, itseään ja kehoaan. Hyväksytyksi tulemisen tunne ja positiivinen kokemus omasta sukupuolesta ja kehosta tekee naiseudesta arvokkaan. Kun kokemus ja palaute tytöksi ja naiseksi kasvamisesta on myönteinen, antaa itselle luvan nauttia naiseudestaan.

Sukupuolen kokemus

Sukupuolikokemus ei ole aina sidoksissa kehoon ja sen biologiseen sukupuoleen. Joskus kokee sukupuoli-identiteettinsä yhteen sopimattomaksi ruumiinsa sukupuoliominaisuuksien kanssa. Naisen kehoon syntynyt voi kokea olevansa mies ja miehen kehoon syntynyt voi kokea olevansa nainen. Kaikki eivät koe olevansa kumpaakaan. Usein kokemus väärään sukupuoleen syntymisestä tulee hyvin varhain, joskus jo muutaman vuoden iässä. Suurta ahdistusta ja kärsimystä syntyy, kun kasvatetaan eri sukupuoleen kuin mikä oma sisäinen kokemus on. Kehittyminen ja eläminen vääräksi koetussa kehossa on raastavaa. Onneksi on mahdollista korjata sukupuoli oikeaksi.

Naiseus voi herättää suuria kysymyksiä myös silloin, kun oma keho ole biologisesti selvästi naisen mutta ei miehenkään. Intersukupuolisilla henkilöillä kokemus sukupuolesta sekä naiseudesta tai mieheydestä määrittyy hyvin yksilöllisesti.

Naiseus ja seksuaalisuus

Seksuaalisuus on tärkeä osa minäkuvaa ja itsetuntoa ja siksi tärkeä osa naiseutta. Seksuaalisuuteen kuuluu kehollisuus, kehonkuva, biologia, seksuaalisuutta ilmentävät seksuaalinen kehitys, biologinen sukupuoli, koettu sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoli-identiteetti sekä suvun jatkaminen. Oman kehon tuntemukset sekä käsitys ja tunne omasta kehosta ovat myös osa seksuaalisuutta.

Joskus voi olla vaikeaa tunnistaa omia seksuaalisia tarpeitaan ja suoda itselleen nautintoa. Seksuaalisuutta voidaan esimerkiksi suorittaa kumppanin nautinnoksi. Naisen seksuaalisuuteen suhtaudutaan edelleen myös kaksijakoisesti. Naiseuteen liitetään toisaalta yliseksuaalisuus, joka nähdään pahana ja likaisena. Toisaalta naiseuteen ja varsinkin äitiyteen voidaan liittää epäseksuaalisuus. Tasapainottelu näiden kahden välillä vaikeuttaa oman seksuaalisuuden löytämistä ja siitä nauttimista. Kun tietoa ja lupaa omaan seksuaaliseen kasvuun ei ole ollut, uskomukset, tabut ja pelot saavat vallan.

Saan nauttia!

Seksuaalisen nautinnon peruspilareita ovat oma keho ja myönteinen minäkuva. Hyvä itsetunto, positiivinen kokemus omasta kehosta ja ylpeys omasta sukupuolesta auttavat hyvän naiseuden ja seksuaalisuuden kokemiseen. Itsetunto kehittyy lapsuudessa, mutta sitä voi kehittää koko elämän ajan. Itsetuntoa parantavat hyvät ja rakastavat ihmissuhteet, omat rajat, negatiivisen sisäisen puheen tunnistaminen ja vaientaminen. Myös omasta kehosta ja hyvinvoinnista huolehtiminen parantaa itsetuntoa. Kun pitää kehostaan huolta, kertoo itselleen että on arvokas.