Tunne rintasi – tiedosta naiseutesi

Kehonkuva ja kehoitsetunto

Kehonkuvalla tarkoitetaan ihmisen käsitystä omasta kehostaan. Kehonkuva on tärkeä osa minäkuvaa: se kertoo millaisena näen ja koen fyysisen olemukseni, millaiselta kehoni minusta itsestäni tuntuu. Käsitys omasta kehosta ulottuu koko kehoon, kaikkiin sen osiin, tuntemuksiin, reaktioihin ja rajoihin. Voidaan puhua myös kehoitsetunnosta. Kehoitsetuntoon liittyvät seuraavat kysymykset: Pidänkö kehostani, onko se minulle arvokas ja rakas sellaisena kuin se on? Vai näenkö kehoni vääränlaisena, rumana? Huolehdinko kehostani ja puolustan sen rajoja ja loukkaamattomuutta? Vai suhtaudunko siihen välinpitämättömästi, puolustamatta sen loukkaamattomuutta?

Arvostan omaa kehoani

Myönteinen kehonkuva antaa iloa ja helppoutta elämään. On hyvä olla juuri sellaisena kuin on, pukeutua niin kuin haluaa, nauttia kehostaan myös alastomana. Omaa kehoaan ei häpeä tai piilottele, vaan siitä voi nauttia ja olla siitä ylpeä. Kehonkuva ei aina välttämättä ole positiivinen eikä vastaa sitä kuvaa, millaisena toiset ihmiset olemuksen näkevät. Silloin helposti katsomme itseämme arvostelevasti kiinnittäen huomiota vain niihin kohtiin, jotka eivät silmää miellytä. Muut sitä vastoin näkevät kokonaisuuden ja usein sen hyvät ja kauniit puolet.

Kuinka olet tullut kosketetuksi, katsotuksi ja puhutelluksi?

Suhde omaan kehoomme eli kehoitsetunto alkaa muotoutua jo varhaislapsuudessa. Vanhemman hyväksyvä kosketus, katse ja puhe antavat hyvät valmiudet oman kehon rakastamiseen ja kunnioittamiseen. Vanhempien ja kasvattajien arvostus kertoo ”olet hyvä ja arvokas juuri sellaisena kuin olet”. Keholla on muisti, johon tallentuu kaikki hyvä, mutta myös koettu vääryys.

Kehoitsetunto ja itsetunto liittyvät toisiinsa ja sekoittuvat helposti toisiinsa. Varsinkin tytöt ja naiset oppivat usein jo varhain yhdistämään virheellisesti kehonkuvan ja itsetunnon. Tyttöjä saatetaan helposti kehua enemmän ulkonäköön ja olemukseen liittyvistä asioista kuin poikia. On tärkeää, että tytöt saavat yhä enemmän poikien lailla palautetta taidoistaan ja muista ominaisuuksistaan. Näin itsetunnolle tulee monenlaisia rakennusaineita.

Tunnen itseni – tiedostan naiseuteni

Itsetuntoa määrittää kehonkuvan lisäksi se, miten hyvin tuntee roolinsa, ominaisuutensa ja yksilöllisyytensä. Itsetuntoa määrittelee se, mihin yhteisöihin tai ryhmiin samaistuu, pätevyyden- ja turvallisuudentunteet sekä tehtävä- ja tavoitetietoisuuden tunteet. Kehoitsetunnon olisi hyvä olla vain pieni osa itsetuntoa, vaikka usein se voi määrittää itsetuntoa kaikkein eniten.

Kehoitsetuntoa on helppo kohottaa hetkellisesti: uusilla vaatteilla, meikeillä, kauneuskirurgialla, ryppyvoiteilla jne. Itsetuntoa voi sitä vastoin kohottaa pysyvästi tutustumalla itseensä, omiin vahvuuksiin ja haasteiden paikkoihin. Voi pohdiskella, millaisia ominaisuuksia minulla on, mistä pidän ja mitä haluan? Kohtelemalla itseään arvostavasti ja kauniisti sekä asettamalla rajoja toisten käyttäytymiselle arvostus itseä kohtaan kasvaa. Myös hyvät vastavuoroiset ihmissuhteet parantavat itsetuntoa.

Kulttuuri-ihanteet vaikuttavat

Vallitseva kulttuuri ja aikakausi määrittävät naisen kehoa. Välillä ihanteena on ollut pyöreä, välillä tikkumaisen laiha nainen. Lisäksi kasvojen piirteitä, hiuksia, kaulaa, rintoja, sääriä, jalkateriä, pakaroita ja vyötäröä on määritetty vallitsevien kulttuuri-ihanteiden mukaisesti. Ruumisnormit eli se millaista kehoa pidetään terveenä, normaalina, kauniina tai toimivana vaihtelevat kulttuurista ja ajasta toiseen.

Tällä hetkellä länsimaissa vallitsee nuoruutta ja esteettisyyttä korostava, ulkonäkökeskeinen kulttuuri. Nuoruuteen liitetään kiinteys, hoikkuus ja rypyttömyys. Monilla naisilla on tunne oman ruumiin vajavuudesta. Tuntuu, että jotain puuttuu, kun keho ei täytä kaikkia vallitsevia ruumisnormeja ja ihanteita.

Taloudellinen tilanne, sodat, yhteiskunnalliset valtasuhteet ja muut yhteiskunnalliset tekijät sekä uskonto vaikuttavat naisen kehoon kohdistuviin odotuksiin ja vaatimuksiin. Esimerkiksi teollistumisen jälkeen länsimaissa alettiin arvostaa työtä tekevän ruumiin sijasta esteettistä ruumista. Vaikka länsimaisessa yhteiskunnassa sallitaan ja arvostetaan tänä päivänä yksilöllisyyttä ja erilaisuutta, ruumisnormit ovat silti pikemminkin yhdenmukaistavia ja joskus ahdistaviakin. Mediassa tämä korostuu erityisesti.

Ajatuksia rinnoista

Rintojen koko ja muoto ovat symboloineet historiassa monia eri asioita: rotua, sivilisaatiotasoa, yhteiskuntaluokkaa, kansallisuutta ja poliittista päämääriä. On jopa ajateltu, että tietynlaiset rinnat kertovat naisen taustasta miltei kaiken. Nykyisen ihanteen mukaiset rinnat ilmentävät nuoruutta ja terveyttä, ne ovat tietyn kokoiset ja muotoiset ja ne liitetään voimakkaasti seksuaalisuuteen. Räikeimmillään ihannoitu naiskeho näyttäytyy mediassa anorektisen laihana, mutta samalla muodokkaana ja isorintaisena.